Ystävälläni oli viinitarha
hedelmällisellä rinnemaalla.
Hän muokkasi sen, perkasi puhtaaksi kivistä ja istutti sinne jaloa viiniköynnöstä, hän rakensi sen keskelle vartiotornin ja louhi kallioon viinikuurnan. Hän odotti makeiden rypäleiden satoa, mutta tarha kasvoi villimarjoja.
Ja nyt, Jerusalemin asukkaat
ja Juudan miehet,
ratkaiskaa minun ja viinitarhani asia!
Mitä pitäisi vielä tehdä viinitarhalleni? Mitä jäi tekemättä? Minä odotin siltä rypäleitä, miksi se kasvoi villimarjoja?
Nyt kerron teille,
mitä teen viinitarhalleni.
Minä revin aidan sen ympäriltä,
ja se jää eläinten laitumeksi,
minä hajotan sen muurin,
ja se jää kaikkien tallattavaksi.
Minä jätän tarhani hylkymaaksi. Sitä ei enää kitketä, ei karsita, siihen nousee ohdaketta ja orjantappuraa. Minä kiellän pilviä sille vettä satamasta.
Herran Sebaotin viinitarha on Israelin kansa ja Juudan heimo se köynnös, josta hän iloitsi. Hän odotti oikeuden valtaa, mutta kaikki oli mielivaltaa, hän tahtoi vanhurskasta hallitusta, mutta kuuli vain katkeraa valitusta.
Jes. 5:1-7
Miltä näyttää Jumalan viinitarha tänään?
Onko se ilon aihe? Onko vallalla oikeus vai mielivalta?
Ja entä minä? Millaista hedelmää minun viinipuuni tuottaa? Olenko minäkin villiviiniä?
Vai onko minut istutettu todellisen viinipuun runkoon, siihen, joka tuottaa vain parasta hedelmää?
Tämän päivän keskustelussa on paljon vihaa. Ihmiset kertovat kilvan, kuinka tuo toinen ihminen on kauhean suvaitsevainen tai suvaitsematon. Kuinka tuo ihminen toimi väärin tuossa ja tuossa asiassa. Kuinka on käsittämätöntä, että tällaista sallitaan. Kuinka nyt tarvitaan anteeksipyyntöä, eroamista tehtävästä ja aivan uutta asennetta.
Mutta kun viha jyllää, ihmiset kääntyvät toisiaan vastaan. Kuinka nopeasti ihminen, joka on tehnyt väärin, on tuomittu ja heitetty rakkauden ulkopuolelle. Kuinka nopeasti ollaan valmiita lyttäämään se ihminen, joka on toiminut väärin.
Rakkaus peittää paljotkin rikkomukset
Tämän päivän keskusteluissa puhutaan paljon suvaitsevaisuudesta – ja vaaditaan paljon suvaitsevaisuutta, mutta unohdetaan rakkaus.
Rakkaus etsii toisen ihmisen hyvää, ja on valmis luopumaan omastaan.
Rakkaus kuuntelee molempien osapuolien näkökulman, eikä lyttää toista ihmistä, vaikka olisikin oikeassa.
Rakkaus hymyilee tuntemattomille ja tutuille bussissa.
Rakkaus vie omat ja toisten epäonnistumiset Jumalan eteen ja suojelee epäonnistunutta ja erehtynyttä ihmistä muidenkin vihalta.
Hiljaisella viikolla saamme suunnata katseemme todelliseen Rakkauteen, Jumalaan, joka tekee ihmisen puolesta sen, mihin ihminen itse ei pysty. Jumalaan, joka peittää paljotkin rikkomukset – eikä vain peitä, vaan hävittää ne kokonaan edestään. Jumalaan, joka tahtoo osoittaa rakkauttaan monin monituisin keinoin.
Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme. Tämä sana on varma, ja haluan sinun tähdentävän näitä asioita, jotta ne, jotka uskovat Jumalaan, tekisivät ahkerasti hyvää. Tällainen on ihmisille hyväksi ja hyödyksi. (Tit. 3:4-8)
Jukka Leppilampi ja Marzi Nyman Trio viettivät kolme päivää studiossa. Oheinen biisi lienee ensimmäinen musavideo sessiosta. Laulun sanat on muotoiltu vanhasta tarinasta.
Kuuntele tarina. Fiilistele se.
Tää tarina on nimittäin upea. Kolme puuta kasvavat kukkulalla ja haaveilevat tulevaisuudestaan – käyttötarkoituksistaan. Jokaisella on unelmat: yksi haluaisi olla aarrearkku, toinen haluaisi olla upea laiva. Kolmas halusi kasvaa niin korkeaksi, että sen nähdessään ihmiset muistaisivat Jumalan.
Kuinka käy. Puunhakkaaja kaataa jokaisen puun. Aarrearkuksi haluavasta puusta tulee syöttökaukalo pieneen talliin Betlehemin kaupungissa. Laivan tehtävästä haaveileva puu päätyi pieneksi kalastusveneeksi Gennesaretinjärvelle. Puu, joka halusi kasvaa korkeaksi taivaan merkiksi päätyi rujoksi ristiksi, johon rikolliset naulittiin kuolemaan.
Oli varmasti vaihe, kun jokainen puu ajatteli, että selvän teki. Ei tässä käynytkään sitten niin kuin toivoin. Kunnes tapahtui jotain merkittävää. Syöttökaukaloon, seimeen, käärittiin pieni poikalapsi, jota viisaat tietäjät tulivat kumartamaan. Seimen kätköihin löytyi aarre, jonka vertaista ei ole. Kalastusvene sai toimia Jeesuksen ja Jeesuksen opetuslasten kulkuvälineenä. Se näki tyyntyvän myrskyn, Pietarin kalansaaliin ja vettä pitkin kävelevän Jumalan pojan. Ja ristiin naulittiin synnitön Jeesus, Jumalan poika, joka voitti pahuuden vallat ja voimat, pelasti ihmisen synnistä ja nousi ylös kuolleista hallitsemaan kuninkaana koko maailmaa. Tänä päivänä risti on kenties maailman tunnetuin symboli, joka kertoo – Taivaasta.
Minua tämä tarina puhuttelee aivan mielettömästi.
Ensinnäkin Jumala käytti jokaisen puun toiveet ja haaveet. Sattuman kaupassa tehtävät olisivat saattaneet mennä aivan toisin! Ehkä aarrearkusta olisikin tullut risti tai ehkä joku neljäs puu olisi saanut kunnian toimia Jeesuksen veneenä. Jumala ei kuitenkaan katsonut näitä haaveita karsaasti, vaan otti ne käyttöön! Kenties Jumala jopa oli istuttanut juuri nämä haaveet juuri näiden puiden sydämeen.
Ja sitten: Jumala ei kuitenkaan toteuttanut unelmia tismalleen siinä muodossa kuin puut kuvittelivat. Ne olivat toivoneet suurta ja mahtavaa, mutta niistä oli tullut aika pieniä ja mitättömiä. Ja sellaisina aivan tavallisina arkisina esineinä Jumala ottikin puut käyttöön. Haaveet toteutuivat eri tavalla! Ehkä puut eivät itsekään ensin tajunneet, että ne olivat toteutuneet. Mutta ne toteutuivat! Eivätkä ne itse asiassa vain toteutuneet, vaan Jumala täytti toiveet yltäkylläisesti. Jumala ei tyytynyt vain toteuttamaan haaveita, vaan hän otti haaveet tärkeään työhön: todistamaan Jumalan valtakunnasta, auttamaan Jeesusta tuomaan Jumalan valtakuntaa takaisin maan päälle.
Jumala voi käyttää meitä monella tavalla, jos suostumme käyttöön. Se, mikä on meidän silmissämme surkeaa ja pientä, voi Jumalan käytössä tulla suureksi ja hienoksi.
Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset!
Sä vihannoitset kesäisin, tuot lehväs talven tuiskuihin.
Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset!
Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset!
Myös aina joulun aikahan sä saavut meidän majahan.
Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset!
Kolme yötä jouluun on! Tai jouluaattoon kuitenkin…
Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen,
kun näin silmät tonttusen.
Kynttilätkin loistaa taas, ikkunoista katsellaan,
kun lunta hiljaa putoaa.
Iltasella rakensin mä pienen seimen huoneessain,
kun löysin vanhan pahvilaatikon.
Pöydään ääreen nukahdin ja vuoteeseen mut kannettiin,
kun unta näin; Nyt joulu tullut on!
Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen,
kun näin silmät tonttusen.
Leivotaan ja siivotaan, kuusikin jo sulaa saa,
kun kolme yötä enää on!
